Jalkakipuja voi esiintyä monista eri syistä. Tavallisimpia nilkan ja jalkaterän kiputilojen aiheuttajia ovat lattajalka, plantaarifaskiitti, akilleskipu tai venähdysvammat.

Jalkaterä ja nilkka rakentuvat lukuisista pienistä luista, jotka ovat liitoksissa toisiinsa jäntein, lihaksin ja faskioin. Nämä rakenteet vastaavat jalkaterän ja nilkan tarkoituksenmukaisen toiminnan vaatimasta voimasta, joustosta ja stabiliteetista.

Lattajalassa jalkaterän sisempi kaari on laskeutunut ja paino saattaa askeltaessa rullata pitkin jalan sisäsyrjää. Tätä kutsutaan ylipronaatioksi, joka saattaa aiheuttaa kuormitusta ja kipua nilkkaniveleen, akillesjänteisiin tai sääriin. Kivun lisäksi oireet saattavat ilmetä turvotuksena, muutoksina jalan muodossa tai polven kipuiluina.

Venähdysvammat kohdistuvat yleisimmin nilkan ulkosyrjän ligamenteihin nyrjähdyksen seurauksena. Tavallisimmat oireet ovat kipu, turvotus, verenpurkaumat ja instabiliteetti. Nyrjähdyksen jälkeen suositeltava ensihoito on lepo, kylmä, raajan pitäminen kohoasennossa ja kompressio vamma-alueelle. Joskus tarvitaan röntgenkuvausta murtumien poissulkemiseksi.

Akillesjänne on pohjelihasten muodostama jänne, joka kiinnittyy kantaluuhun. Akilleskipu voi johtua vääränlaisesta jänteeseen kohdistuvasta kuormituksesta, tulehduksesta tai jänteen rappeumasta.

Jalkaan kohdistuvaa kuormitusta voidaan helpottaa nivelten liikkuvuutta lisäävin tekniikoin sekä lievittämällä pehmytkudoskireyksiä. Osteopaattinen tarkastelu käsittää yleensä alaraajan nivelet jalkaterästä, polvesta ja lonkasta aina alaselkään asti. Näiden alueiden liikerajoituksia ja pehmytkudoskireyksiä hoitamalla voidaan edesauttaa jalkaterän ja nilkan parempaa toimintaa. Osteopaatti voi myös ohjata harjoitteita asentotunnon, tasapainon, voiman tai liikkuvuuden lisäämiseksi. Tarvittaessa asiakas voidaan ohjata myös jalkaterapeutille esimerkiksi jalkapohjan muutosten hoitamiseksi tai pohjallistarpeen arvioon.