Liikekontrolli

Mikä ihmeen liikekontrolli?

Tervetuloa seuraamaan blogisarjaa, jossa tavoitteena on selventää mitä liikekontrollilla oikeastaan tarkoitetaan ja miten erilaisia liikekontrollihäiriöitä voidaan yksilöllisesti hoitaa. Lyhyesti sanottuna liikekontrollilla tarkoitetaan kykyä hallita kehoa liikkeen aikana. Liikekontrollin tutkiminen ja korjaaminen on alue, jonka parissa monet terapeutit tekevät työtä tuki- ja liikuntaelin vaivojen hoitamiseksi.

Aihe on myös hyvin ajankohtainen, sillä hiljattain on julkaistu tutkimusnäyttöä siitä, että manuaaliseen terapiaan yhdistettynä yksilöllisesti ohjatuilla liikekontrolliharjoitteilla voidaan vaikuttavasti hoitaa selkäkipua (1, 2). Lähdetään blogisarjassa kuitenkin liikkeelle laajemmasta näkökulmasta ja avataan perusteita.

 

Liikekontrollihäiriöt

Sana ”liikekontrolli” saattaa kuulostaa hieman etäiseltä ja tieteelliseltä. Liikekontrolli on kuitenkin täysin luonnollinen asia ja se koskee kaikkia liikkeitä tuottavia ihmisiä.  Se tarkoittaa esimerkiksi arkisten liikkeiden, kuten kävelyn tai tuolilta nousemisen hallintaa. Itse asiassa liikkeen kontrollin häiriöt ilmenevät usein varsin tuttujen, ehkä kevyeksikin luokiteltavien liikkeiden aikana. Liikkeen hallintaa tarvitaan koko kehossa, mutta erityisen tärkeää se on selkärangan, lonkkien, nilkan, jalan, olkapäiden sekä ranteiden alueella.

Selvennetään ensin yksi tärkeä asia; kehoa voi liikuttaa hyvin monella eri tavalla ja asentojen sekä liikkeiden varioiminen on itse asiassa suositeltavaa. Ei siis ole yhtä liikemallia tai asentoa, jota tulisi aina ja orjallisesti noudattaa. Hyvään liikehallintaan kuuluu rentous, luottamus omaan kehoon ja kyky hallita erilaisia asentoja sekä liikkeitä.

Versum ym. (2012) on tutkimuksillaan osoittanut, että esimerkiksi pelko liikuttaa selkää voi johtaa krooniseen selkäkipuun ja ylläpitää oiretta (3). Tutkimuksessa kroonisesta alaselkäkivusta kärsiviä potilaita rohkaistiin vähitellen liikuttamaan selkää eri asentoihin ja vähentämään keskivartalon pelkojännityksestä aiheutuvaa alaselän painetta. Tulokset ovat olleet erittäin lupaavia.

Asentojen varioiminen on tärkeää, mutta ei ole täysin yhdentekevää millä tavoin liikkumista toteutetaan. Jos hyvään liikelaatuun kuuluu helppous ja rentous, niin liikekontrollihäiriössä normaalisti kevytkin liike saattaa tuntua raskaalta ja hankalalta. Tyypillistä on, että esimerkiksi vasemman ja oikean puolen liikkeet ”tuntuvat” erilaiselta ja liikkuminen ei yksinkertaisesti tunnu hyvältä ja helpolta. Jos kuormittavaa liikemallia toteutetaan toistuvasti se saattaa johtaa kiputilaan – tällöin puhutaan toiminnallisesta selkäkivusta, mikä on erittäin yleistä. Tutkimusten mukaan n. 90% selkäkivuista ovat laadultaan epäspesifejä, eli selkeää rakenteellista syytä kivulle ei voida todeta (4).

 

Liikelaadun arviointi – mitä huomioidaan?

Kehon liikekontrollin tutkimisessa on tärkeää tutkia nivelten luontainen rakenne mahdollisimman tarkkaan sekä arvioida esimerkiksi lihasten tonusta ja faskiaalisen kudoksen (=sidekudoskalvojen) tilaa. Esimerkiksi lonkkanivel voi olla rakenteeltaan sellainen, että kyykistymisessä polven linjaaminen kohti jalkaterää ei rakenteellisista syistä onnistu. Toisaalta esimerkiksi arpikudos voi vaikuttaa faskioiden keskinäiseen liukumiseen. Tästä saattaa aiheutua hermostolle virheellistä tietoa kehon asennosta ja siksi tietyn liikemallin hahmotus ei tahdo onnistua. Edellä mainitut tekijät tulee liikkeen laatua arvioidessa huomioida ja mahdollisuuksien mukaan hoitaa. Lue lisää arpikudoksen hoidosta ja faskian käsittelystä.

Varsinaisessa liikekontrollihäiriössä kyse on hermolihasjärjestelmän toiminnasta. Yksinkertaistettuna kehon hermostollinen järjestelmä ei aktivoi lihaksistoa liikkeen kannalta sopivalla tavalla. Liike tuotetaan usein ns. kompensaation kautta; eli liikkeen toteuttamiseen käytetään lihasryhmiä, jotka eivät sovellu hyvin kyseisen liikkeen tuottamiseen tai liikkeessä saattaa yleisesti olla voimakasta ”ylijännitystä”. Niin ikään tyypillinen ongelma liikekontrollihäiriössä on se, että tiettyä liikemallia ei yksinkertaisesti osata tehdä, vaan tavallaan ollaan jumiuduttu tiettyyn tapaan liikkua.

 

Liikekontrollihäiriön hoito

Hoidon tavoitteena on siis muuttaa hermolihasjärjestelmää, jotta liikkeen laatua saada normalisoitua. Miten sitten käytännössä hoidossa edetään?

Otetaan avuksi esimerkki hermoston toiminnasta vaikkapa monelle nykyihmiselle tutusta taidosta eli konekirjoituksesta. Oli sitten kyse kymmen- tai kaksisormijärjestelmän opettelusta, niin oppimisen kaava on hyvin samankaltainen. Alkuvaiheessa kaikki huomioisi näppäimistöön kohdistaen etsit hukassa olevaa kirjainta. Kun kirjain noin viiden minuutin kuluttua löytyy alat intensiivisesti etsiä jo seuraavaa, jotta kokonainen sana tulisi muodostetuksi – olemme taidon opettelun alkuvaiheessa, jolloin tehtävän on hyvä olla yksinkertainen ja onnistumiseen tarvitaan keskittymistä ja kärsivällisyyttä. Vähitellen huomaat, että silmät löytävät oikealle kirjaimelle nopeammin ja sormet seuraavat näppärästi perässä. Näppäilyä tulee harjoiteltua huomaamatta ja tunteja kertyy. Yhtäkkiä saatat huomata, että voit nostaa katseesi näppäimistöstä ja sormet kuin itsestään löytävät hyvällä prosentilla oikeaan paikkaan – ollaan taidon automatisoitumisen vaiheessa.

 

  • yleisellä voimaharjoittelulla ei voida korvata taidon oppimista

 

Ohessa oli esimerkki siitä, miten muutoksia/oppimisista tapahtuu hermolihasjärjestelmässä harjoittelun vaikutuksesta. Karkeasti yksinkertaistettuna samankaltainen kaava toistuu aina uuden taidon opettelussa. Ja nyt tärkeä tarkennus; konekirjoitusta on erittäin hankalaa ja suorastaan mahdotonta oppia tekemällä puristusvoimaharjoittelua. Toisin sanoen yleisellä voimaharjoittelulla ei voida korvata taidon oppimista. Tästä syystä yleiset keskivartalon voimaharjoitteet eivät ole olleet vaikuttavia esim. selkäkivun hoidossa, jos selkäkivun syynä on liikkeen kontrollin häiriö.

Uuden liikemallin opettelussa harjoitteiden tulee olla riittävän yksinkertaisia, jotta uusi malli on helpompi alkuvaiheessa hahmottaa. Hahmottamiseen kannattaa käyttää tarpeen mukaan myös apuvälineitä, kuten peiliä tai teippausta. Harjoitteiden tulee olla kuormitukseltaan kevyitä ja toistomääriä tulee olla runsaasti. Lisäksi harjoitteisiin tulee keskittyä ja kehittyminen vaatii kärsivällisyyttä. Kun uusi taito tai liikemalli on hallinnassa, niin sen jälkeen voidaan voima- tai kestävyysominaisuuksia tarpeen mukaan kehittää.

 

Lopuksi

Johtuvatko sitten esimerkiksi kaikki toiminnalliset selkävaivat liikekontrollihäiriöstä? Eivät johdu. Aiemmista tutkimuksista tiedämme, että liikunta yleisesti auttaa epäspesifiin krooniseen selkäkipuun ja vuodelepoa ei suositella. Särkeekö selkäsi siitä syystä, että harjoittelet konekirjoitusta istuen 8h päivässä ilman taukoja ja kipu helpottaa liikkeelle lähdettäessä? Kivun syynä saattaa hyvinkin olla se, että istut 8h päivässä ilman taukoja. Tässä tapauksessa kannattaa liikkua enemmän suhteessa istumiseen, siitä on todennäköisesti apua.

Seuraavissa liikekontrolliblogeissa käydään tarkemmin läpi erilaisia kontrollihäiriöitä. Blogisarja aloitetaan alaselästä ja lonkasta, mutta myöhemmin tulossa on myös asiaa olkapäästä ja jalan hallinnasta. Kannattaa pysyä kanavalla!

 

Liikekontrolliharjoittelun prinsiipit:

  • Aloita sopivan haastavasta harjoitteesta – tärkeää on, että hahmoitat tavoiteltavan liikkeen
  • Kevennä kuormitusta – tavoitteena on ensisijaisesti harjoittaa taitoa, ei lisätä voimaa
  • Harjoittele ahkerasti, mutta uuvuttamatta – jaa harjoitteet useampaan eri harjoituskertaan
  • Keskity ja ole kärsivällinen – muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla

 

Tuomas Paavola, fysioterapeutti

Lähteet:

  1. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2386-8/urn_isbn_978-952-61-2386-8.pdf
  2. http://yle.fi/uutiset/3-9408601
  3. http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/j.1532-2149.2012.00252.x/full
  4. http://www.ebm-guidelines.com/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=fac0003