Mikä on reuma?
Reumasta puhuttaessa viitataan useimmiten nivelreumaan. Nivelreuma onkin yleisin reumasairaus, mutta reumasairauksien kirjo on huomattavasti laajempi. Tekstissä käymme karkeasti läpi eri reumasairauksien luokittelua ja tyypillisiä oirekuvia. Patofysiologian, sairauden etenemisen ja hoidon osalta keskitymme tarkemmin nivelreumaan. Kerromme myös, kuinka fysioterapiasta ja osteopatiasta voi olla apua lääkehoidon tukena.
Reumasairaudet voidaan jaotella tulehduksellisiin ja ei-tulehduksellisiin. Esimerkiksi nivelrikko ja fibromyalgia kuuluvat ei-tulehduksellisiin sairauksiin. Tulehduksellisiin reumasairauksiin kuuluvat nivel- ja selkärankareuman lisäksi myös harvinaisemmat systeemiset reumasairaudet.
Tulehduksellisissa reumasairauksissa immuunijärjestelmä hyökkää elimistön terveitä kudoksia vastaan. Tästä aiheutuu pitkäaikaisia tulehdustiloja ja taudinkuvasta riippuen muutoksia kudosten rakenteissa ja toiminnassa. Tautien syntyperää ei tunneta. Suurimmalla osalla sairastuneista on kuitenkin veressään reumatekijä. Reumatekijällä tarkoitetaan vasta-ainetta, joka kohdistuu tiettyjä elimistön vasta-aineita eli immunoglobuliineja kohtaan. Nykyään reumataudeille herkempänä tutkimuksena pidetään sitrulliinivasta-aineiden mittaamista (S-CCPAb).
Nivelreuma
Nivelreumaa esiintyy 0,5-1%:lla pohjois-eurooppalaisista. Naisilla sairaus on 2-3 kertaa yleisempi kuin miehillä.Kyseessä on krooninen systeeminen autoimmuunisairaus, joka tavallisimmin puhkeaa noin 60 vuoden iässä. Sairaus voi kuitenkin alkaa missä iässä tahansa ja nivelreumaa esiintyy myös lapsilla- ja nuorilla. Taudin aiheuttajia ei tiedetä. Nivelreumaan liittyvät nivelkalvon tulehdukset, liikkuvuuden rajoittuminen sekä luun ja nivelruston tuhoutuminen sairauden edetessä. Sairaus voi kohdistua mihin tahansa niveliin. Nivelreuma aiheuttaa kipua, jäykkyyttä, väsymystä sekä toimintakyvyn heikkenemistä.
Nivelreuman hoidon kulmakiviä ovat lääkehoito, yksilöllinen terapia sekä itsehoito.Lääkehoito koostuu kipu- ja tulehduskipulääkkeistä, matala-annoksisesta kortisonihoidosta sekä reumalääkkeistä. Lääkkeillä pyritään estämään tulehdusta ja lievittämään kipua, mikä edistää nivelliikkuvuuden ja toimintakyvyn parantumista. Parhaimmillaan tulehdus voidaan poistaa kokonaan ja sairauden etenemistä voidaan viivästyttää.
Yksilöllinen terapia ja itsehoito ovat tärkeitä lääkehoidon ohella. Terapia voi koostua manuaalisesta terapiasta, liikehoidosta tai esimerkiksi fysikaalisista hoidoista. Terapian lisäksi itsenäinen ja sopiva liikunta ylläpitää kuntoa. Myös ruokavaliolla on havaittu olevan merkitystä kivun kokemisessa ja mahdollisesti myös taudin kulussa.
Vaikka nivelreuman syytä ei tunneta, nivelessä tapahtuvista muutoksista on paljon tietoa. Nivelreumassa esiintyvä sidekudoksen tulehdustila vaurioittaa nivelen kapillaareja, jänteitä, jännetuppeja, nivelsiteitä ja itse nivelkapselia. Nivelrustolla ei ole omaa verenkiertoa, vaan se saa ravintonsa nivelnesteestä. Nivelneste huolehtii myös ruston puhtaanapidosta ja immuunijärjestelmästä.
Nivelnestettä tuottaa nivelkalvo. Terveessä nivelessä vetolujuus on hyvä, rusto on joustavaa, nivelneste on venyvää ja voitelevaa. Nivelreumassa nivelnesteen ominaisuudet muuttuvat, jolloin nivelruston aineenvaihdunta häiriintyy. Nivelreuman alkaessa niveleen kerääntyy immuunireaktion tuotteita eli kuona-aineita. Niveleen syntyy turvotus, jolloin valkosoluja kerääntyy alueelle. Valkosolut aktivoivat nivelkalvon soluja jakaantumaan ja erittävät ylimääräistä nestettä. Nivelnesteen ominaisuuksien muututtua nivelkalvo paksuuntuu ja syntyy niin kutsuttu pannus. Nivelnesteen tuottaminen häiriintyy nivelkalvon vaurioitumisen seurauksena. Pannus siis syntyy tulehdusreaktion seurauksena ja pahentaa tulehdusta entisestään. Paksuuntunut nivelkalvo estää nivelpintojen liukumista kitkattomasti toisiaan vasten sekä vaikeuttaa nivelen aineenvaihduntaa, jolloin ravinto tai lääkeaineet eivät pääse alueelle, missä niitä eniten tarvittaisiin. Pannus tuhoaa rustoa ja ruston alaista luuta jonka seurauksena syntyy nestekertymää, kudoksen liikakasvua, virheasentoja, kulumista ja rustotuhoa. Pannuksen levitessä nivelkudoksiin, syntyy nivelen jäykistymää. Nivelreumassa nivelen hapenkulutus on noin 20- kertaa normaalia suurempi. Nivelen happivaje johtaa tulehdusta torjuvien valkuaisaineiden vapautumiseen, joka myös lisää pannuksen syntyä. Koska ruston uusiutumiskyky on huono, tulisi tulehdus saada mahdollisimman nopeasti hallintaan täydellisen tuhoutumisen välttämiseksi.
Reuman osteopaattinen hoito
Reuman osteopaattisella hoidolla pyritään lievittämään kipua, hillitsemään tulehdusta, tehostamaan nivelen ravinnonsaantia ja kuona-aineiden poistoa sekä parantamaan ja ylläpitämään nivelen toimintaa. Hoidon avulla on mahdollista vähentää niveleen kohdistuvaa mekaanista painetta ja mahdollisesti ehkäistä nivelen epämuodostumien syntyä. Tärkeää on myös asiakkaan ymmärryksen lisääminen sairaudesta ja psykologisen tuen tarjoaminen.
Nivelreuma lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja edelleen vaikuttaa taudin oireisiin ja etenemiseen. Lisääntynyt sympaattisen hermoston aktiviteetti herkistää potilaan kivulle, aiheuttaa lihasspasmeja ja -jännityksiä, jotka pienentävät nivelen liikelaajuutta ja edesauttavat nivelten epämuodostumien syntyä. Nivelreuman peruuttamattomat rakenteelliset muutokset tulevat vasta kun tauti on kroonistunut, eli aikaisintaan noin kahdeksan viikon kuluttua taudin alkamisesta. Osteopaattisella hoidolla voidaan vaikuttaa sympaattisen hermoston aktiviteettiin. Niveltä ympäröiviä pehmytkudoksia käsittelemällä voidaan edistää verenkiertoa vaiva-alueella, sekä lievittää kipua.
Osteopaattinen hoito on hyvä aloittaa hermoston tasapainottamisen lisäksi imunestekierron tehostamisella, jotta kuona-aineet ja tulehdustekijät pääsevät pois nivelestä. Tällöin nivelen immuunitoiminta paranee. Niveltä pumppaavat tekniikat ovat hyviä kivunlievittäjiä imunestekierron ja hengitysmekanismin hoitamisen ohessa. Tulehtuneille ja aroille alueille sopivat parhaiten epäsuorat sekä faskiaaliset eli sidekudostekniikat. Tekniikoiden tarkoituksena on nivelen paikallisen liikelaajuuden palauttaminen ja ravinnonsaannin parantaminen, jolloin nivelreuman yleinen oire, aamujäykkyys, saattaa kadota kokonaan.
Fysioterapia ja liikunta nivelreuman hoidossa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä
Reuman ensisijainen hoito on lääkehoito. Liikunnalla oireita voidaan lievittää ja toimintakykyä merkittävästi ylläpitää. On tutkittu, että reumatauteja sairastavat hyötyvät lihasvoima-, liikkuvuus- ja kestävyyskuntoharjoittelusta.
Yleiskunnon tasolla on suuri merkitys siihen, millaiseksi henkilö kokee elämänlaatunsa sekä kuinka oireiden kanssa tulee toimeen. Liikunnalla pystytään parantamaan nivelrustojen aineenvaihduntaa sekä nivelten liikkuvuutta. Lisäksi liikunta myös piristää sekä parantaa mielialaa ja unen laatua.
Reumapotilaan harjoittelun tulisi sisältää tuki- ja liikuntaelimistöä sekä sydän- ja verenkiertoelimistöä kuormittavaa liikuntaa sekä tasapainoharjoittelua. Ryhdikkään asennon ylläpito ehkäisee nivelten vääränlaista kuormittumista estäen samalla nivelten kipeytymistä ja kulumista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mikäli suurissa nivelissä on jo laajoja vaurioita, olisi henkilökohtainen ohjaus liikunnassa tarpeen.
Liikuntaa harrastaessa tulee huomioida nivelreumaa sairastavan sen hetkinen tilanne. Akuuttissa tulehdusvaiheessa tulee liikunnan olla kevyempää. Isojen nivelten tulehtuessa fyysistä kuormitusta tulee selvästi keventää, kun taas muutaman pienen nivelen ärtyessä harjoittelua ei tarvitse juurikaan muuttaa, jos yleisvointi on muuten hyvä.
Reumaatikolle sopivia lajeja ovat esimerkiksi kuntosaliharjoittelu, vesijumppa, vesijuoksu ja kävely. Veden noste vähentää nivelten kuormittumista, mutta antaa kuitenkin säädeltävää vastusta harjoitteluun. Nivelreuma ei ole este lihasvoimaharjoittelulle eikä dynaaminen harjoittelu vaikuta niveltulehduksen aktiivisuuteen haitallisesti. Hurkmansin ja kumppaneiden tutkimuskatsauksen mukaan ns kuivalla maalla tai vedessä suoritetulla harjoittelulla ei ole ilmoitettu olevan haittavaikutuksia.
Nivelreumaan liittyvää jäykkyyttä voi helpottaa liikkuvuusharjoittelulla. Tätä tulisikin suorittaa päivittäin. Liikkuvuusharjoittelun tulisi tapahtua koko liikelaajuudella. Liikkuvuusharjoittelulla voidaan ennaltaehkäistä nivelen liikkuvuuden rajoittumista.
Fysioterapian tavoitteena on nivelten liikkuvuuden säilyttäminen, tukilihasten kunnon ja ryhdin ylläpito sekä virheasentojen ehkäisy ja kipujen lievittäminen. Fysioterapeuttiseen tutkimiseen perustuen voidaan laatia yksilöllinen harjoitusohjelma.
